9. Geenitekniikan avulla voidaan muokata eliöitä

Geenin voi siirtää toisesta eliöstä toiseen. Esim. siirtogeenisiä bakteereja tehdään yleensä proteiinin tuottamista tai geenien monistamista varten.

• Muuntogeeninen eliö
• Siirtogeeninen: Geenin lisääminen
• Poistogeeninen: Geenin muuttaminen toimintakyvyttömäksi

Geenin siirtoon käytettäviä vektoreita ja menetelmiä

• Mikroinjektio
• Ohuen lasiputken avulla siirretään DNA:ta kohdesolun tumaan.
• Bakteriofageilla (virukset)
• Sähköpulssi
• Sähkövirran ansiosta kohdesolun solukalvon läpäisevyys lisääntyy ja vieras DNA saadaan helpommin solun sisään
• Geenipyssy
• Laite, jolla voidaan ampua DNA:lla päällystettykä pieniä kultahiukkasia kasvisoluihin.
• Pieni osa kultahiukkasen pinnalla olevasta DNA:sta irtoaa solun sisällä ja kulkeutuu tumaan.



http://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/vektorit/2/
(Plasmidi)

• Voidaan käyttää kaikkien eliöiden soluihin
• Plasmidit
• Bakteereissa ja hiivoissa
• Haluttu geeni liitetään plasmidiin antibiottiresistanssi geenin kanssa
• Keinotekoinen kromosomi
• DNA:sta valmistettu "tekokromosomi"
• Liposomi
• Lipidimolekyyleistä valmistettu kuljetin, jonka sisälle on pakattu siirrettävä DNA.
• Sulautuu kohdesolun solukalvoon
• Aggrobakteeri
• Siirretään DNA:ta kasvisoluihin
• Agrobakteereissa on siirtoon sopiva plasmidi

http://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/kloonaus/2/

Siirtogeeninen hiiri tehdään:

1. DNA:ta ruiskutetaan ohuella lasiputkella hedelmöittyneen munasolun toiseen esitumaan.
2. Käsitellyt munasolut siirretään valeraskaana olevan naaraan kohtuun kehittymään
3. Syntymän jälkeen eri menetelmillä (esimerkiksi leimatun merkkigeenien avulla) poimitaan yksilöt, joiden perimään siirtogeeni on liittynyt. Ne voidaan tunnistaa elektroforeesilla.

Geenejä, soluja ja yksilöitä voidaan kloonata. Geenien kloonamisella tarkoitetaan geenin eristämistä ja monistamista bakteeriviljelmän tai PCR:n avulla. Solujen taas sanotaan kloonautuvan, kun ne jakautuvat mitoottisesti ja samalla tuottavat itsestään perimältään samanlaisia tytärsoluja. Bakteerit kloonautuvat yksinkertaisesti jakautumalla kahtia. Yksilötasolla kloonamisella tarkoitetaan perimältään samanlaisten yksilöiden tuottamista. Eläimillä luonnollinen kloonautuminen on harvinaista, mutta suvuttomasti lisääntyvillä kasveilla taas tavallista. Ensimmäinen synteettiseti kloonattu eläin oli lammas, jonka nimi oli Dolly vuonna 1996. Eläinten kloonaaminen on kuitenkin osoittautunut hyvin vaikeaksi. Kloonatuissa eläimissä on esiintynyt paljon kuolleisuutta jo alkiovaiheessa, ja enintään muutama prosentti on kasvanut aikuisiksi. Aikuisissa yksilöissäkin on esiintynyt huomattavan paljon erilaisia vikoja ja sairauksia.

8. Geenitekniikan avulla muokataan ja tutkitaan perimää

Geenien tutkiminen aloitetaan DNA:n eristämisellä.

Geenitekniikka:

• DNA:n eristäminen soluista ja puhdistaminen
• DNA-molekyylin paloittelu ja palojen yhteenliittäminen
• DNA:n monistaminen
• DNA-palojen erottelu
• Geenin siirto toiseen eliöön
• DNA:n tallentaminen bakteereihin ja hiivasoluihin (=geenikirjastot)
• Geenin emäsjärjestyksen selvittäminen
• Tietyn DNA-jakson etsiminen
• Eliön perimän emäsjärjestyksen selvittäminen

Tutkimusmenetelmiä:

• DNA:n eristäminen ja puhdistaminen:

1. Solut jäädytetään nestemäisellä typellä, minkä jälkeen ne on helppo murskata. Sitten niiden fosfolipideistä koostuvat solukalvot hajotetaan rakenteen rikkovalla aineella (detergentillä) ja kromosomien proteiinit niitä pilkkovilla entsyymeillä (proteaaseilla)
2. Liuokseesa mukana olevat proteiinit ja rasvat poistetaan uuttamalla liuottimeen
3. Vesi ja liotin erotetaan eri kerroksiksi sentrifugin avulla. Sentrifugi on laite, jolla voidaan erottaa liuoksessa olevia aineita pyörimisliikkeen avulla. Kevyt DNA jää vesikerrokseen, ja painavammat rasvat sekä proteiinit liuotin kerrokseen
4. DNA saostetaan yleensä kylmällä isopropanolilla ja pestään etanolilla. Saostettu DNA liuotetaan pieneen määrään vettä jatkokäsittelyä varten

• DNA.n tallentaminen geenikirjastoksi

1. Ihmisen DNA:ta eristetään esimerkiksi veren valkosoluista ja pilkotaan jollakin katkaisu entsyymillä sopivan mittaisiksi pätkiksi
2. Samalla entsyymillä katkaistaan myös bakteerin plasmidien DNA:ta
3. pilkonnan tuloksena syntyneiden DNA-pätkien annetaan sitten liittyä plasmideihin tai faageihin, joiden avulla ne siirtyvät bakteerin sisään
• Polymeraasiketjureaktio



Yliopiston kesäkurssilla tehdyn työ tulos (elektroforeesi)

• Perustuu eri vaiheiden vuorotteluun,, jolloin lämpötilaa muuttamalla saadaan DNA-ketju vuoroin avautumaan ja vuoroin rakentumaan uudelleen.
• DNA-pätkiä lajitellaan koon mukaan elektroforeesiissa
• Voidaan erotella erikokoisia DNA-, RNA- ja proteiinimolekyylejä.
• Käytetään avuksi sähkövirtaa ja hyytelömäistä geeliä
• Isot molekyylit liikkuvat väliaineessa hitaammin.
• DNA-sirut
• DNA-siru on pieni lasi- tai muovilevy, johon on kiinnitetty tasaisin välein yksisäikeisiä DNA-molekyyylien palasia esimerkiksi ihmisen geeneistä.
• DNA:n emäsjärjestyksen selvittäminen eli sekvensointi
1. Tutkittava DNA-jakso hajotetaan yksijuosteiseksi kuumentamalla. Samassa koeputkessa on alukkeita, lämpöä sietävää DNA-polymeraasia, kaikkia neljää DNA-nukleotidityyppiä sekä merkittyjä, lopettavi nukliotideja
2. PCR-vaiheessa DNA-polymeraasi alkaa muodostaa vapaista nukleotideista uutta juostetta, kunnes paikalle osuu lopetava nukleotidi ja sen vuoksi synteesi loppuu.
3. Elektroforeesivaiheessa pätkien annetaan kulkea lasiputkessa olevan geelin  läpi, jolloin erimittaiset pätkät kulkevat eri etäisyyksille
4. Tunnistinlaite havaitsee eri merkkiaineilla merkityt lopettavat nukleotidit
5. Tulostin piirtää kuvion, josta näkyy vastinjuosteen emäsjärjestys tutkittavasta DNA-jaksosta: Merkkiaineen perusteella kukin lopettava nukleotidi tulostuu eri värinä.

Eri lajien genomeissa on paljo samankailtaisuuksia.

Geenitekniikassa käytettäviä entsyymejä

• DNA-polymeraasi 
• Rakentaa nukleotideista DNA-ketjua emäsperiaatteen mukaisesti
• RNA-polymeraasi
• Rakentaa nukleotideista RNA-molekyylin DNA-juosteen mallin muokaisesti
• Katkaisu- eli restriktioentsyymit
• Katkaisevat DNA-rihman kullekin luonteenomaisesta kohdasta
• Liittäjä- el ligaasientsyymit
• Liittävät irrallaan olevat DNA-juosteen pätkät toisiinsa
• Käänteiskopioijaentsyymi
• Kopioi RNA:n emäsjärjestyksen sen DNA:n emäsjärjestykseksi (vastin-DNA:ksi)
• Proteaasit
• Yhteisnimi erilaisille proteiineja pilkkoville entsyymeille.

7. Mutaatiot ovat perimässä tapahtuvia pysyviä muutoksia

Mutaatioita syntyy sekä DNA:n kopiontivirheinä että ympäristötekijöiden vaikutuksesta (mutageenit). Mutaatiot ovat hyvin tärkeitä evoluution kannalata.

Mutaatioita on kolmenlaista:

1. Geenimutaatio
• Yksittäisen geenin rakenne muuttuu
• Pienin mahdollinen yhden nukleotidin muuttuminen toiseksi (pistemutaatio)
• Nukleotideja voi myös hävitä tai tulla ylimääräisiä, vaikutukset voivat olla pistemutaatiota suuremmat (kaikki emäskolmikot uusiksi)
• Voi vaikuttaa solujen toimintaan ja yksilön terveyteen
2. Kromosomimutaatio
• Kokonainen kromosomin osa muuttuu
• Seurauksena voi olla muutos geenin määrässä tai rakenteessa
• Viisi eri tyyppiä:



http://fi.wikipedia.org
/wiki/Mutaatio

• Häviämä
• Kromosomista irtoaa pala, eikä sitä liitetä takaisin irtoamispaikkaan
• Pala voi olla jopa miljoonien nukleotidien mittainen
• Vahingoittavat lähes poikkeuksetta solun toimintaa
• Liittymä
• Irronnut pala siirtyy saman kromosomin eri paikkaan tai kokonaan toiseen kromosomiin
• Usein sekoittaa vahingollisesti perimää esim. liittymällä keskelle geeniä
• Siirtymä
• Kahdesta eri kromosomista on samanaikaisesti irronnut pala ja palat vaihtavat paikkoja keskenään
• Suurimmalla osalla ei vaikutusta solun toimintaan
• Kääntymä
• Irronnut pala kääntyy korjauksen aikana toisin päin
• Yleensä ei merkitystä geenialueen toimintaan
• Kahdentuma
• Jokin kromosomin osa monistuu
• Myös transposonit voivat aiheuttaa kromosomimutaatioita
3. Kromosomistomutaatio
• Yksittäisten kromosomien tai koko kromosomiston lukumäärä muuttuu
• Voi häiritä meioosia (väärä määrä kromosomeja sukusoluissa)
• Kahdenlaista
• Yksittäisen kromosomin määrän muuttuminen
• Monosomia: yksi kromosomi puuttuu
• Trisomia: yksi kromosomi liikaa
• Peruskromosomiston monistuminen eli polyploidia
• Autopolyploidia: lajin oma peruskromosomisto on monistunut
• Allopolyploidia:monistunut peruskromosomisto peräisin kahdelta lajilta

6. Solut jakautuvat, erilaistuvat ja toimivat yhdessä

http://fi.wikibooks.org/wiki/Biokemia/DNA

Perinnöllinen informaatio siirtyy solun jakautuessa emosolulta tytärsolulle. Uudet solut syntyvät solun jakautuessa. Jos jakautuminen tuottaa emosolun kaltaisia tytärsoluja, puhutaan mitoottisesta jakautumisesta. Ennen mitoosin alkua DNA kahdentuu, jotta perinnöllinen informaatio voi siirtyä muuttumattomana solusukupolvelta toiselle. DNA:n virheetönn kopioituminen solusukupolvelta toiselle on yksi elämän säilymisen edellytyksistä. Mitoosissa perimä siirtyy samanlaisena kahteen tytärsoluun.













Nisäkkään kantasolutyypit:

• Kaikkikykyiset akntasolut(totipotentti)
• Kykenevät erilaistumaan erilaisiksi solutyypeiksi
• 16-soluinen alkio on vielä kaikkikykyinen
• Lähes kaikkikykyiset kantasolut(pluripotentti)
• Solut kykenevät erilaistumaan yksilön kaltaisiksi soluiksi, mutta ei enää istukan soluiksi.
• Alkiokehityksen rakkulavaiaheen sisäsolumassan solut ovat lähes kaikkikykyisiä.
• Monikykyiset kantasolut(multipotentti)
• Solut voivat erilaistua moniksi eri kudostyypeiksi
• Sikiön kantasolut ja osa aokuisen kantasoluista ovat monikykyisi
• Aikuisen kantasolut
• Solut voivat erilaistua vain yhden elimen kudoksiksi
• Suurin osa aikuisten kantasoluista on esisoluja, esim. ihon kantasolut orvaskedessä.

Tärkeimmät kasvihormonit:

• Auksiinit
• Syntypaikka
• Varren kärjen kasvupiste
• Silmujen kasvupisteet
• Juuren kasvupisteet
• Vaikutukset
• Lisäävät solujen pituuskasvua
• Lisäävät juurien muodostumista
• Gibberelliinit
• Syntypaikka
• Juuret
• Silmut ja nuoret lehdet
• Vaikutukset
• Lisäävät solujen jakaantumista
• Lisäävät solujen pituuskasvua
• Edistävät simenten itämistä
• Edistävät silmujen kehittymistä
• Sytokiniinit
• Syntypaikka
• Juuret
• Vaikutukset
• Lisäävät solujen jakaantumista
• Edistävät solujen erilaistumista
• Edistävät itämistä
• Estävät solujen vanhenemista
• Estävät hedelmien kypsymistä
• Abskissihappo
• Syntypaikka
• Varren kärjen ksavupiste
• Vaikutukset
• Edistää solujen vanhenemista
• Edistää lehtien ja kukkien karisemista
• Estää simenten itämistä
• Vähentää kasvua
• Etyleeni (eteeni)
• Syntypaikka
• Kypsyvät hedelmät
• Vaikutukset
• Edistää hedelmien kypsymistä
• Edistää lehtien ja kukkien karisemista

5.Geeneissä on informaatio solujen toimintaan

Kaikilla eliölajeilla perinnöllinen informaatio on DNA:ssa eli deoksiribonukleiinihapossa. DNA- molekyylissä on rinnakkain kaksi juostetta, joista kumpikin voi sisältää kymmeiä miljoonia nukleotideja.

http://www.eurogentest.org/index.php?id=407

Geeni sisältää informaation tietyn proteiinin tai RNA-molekyylin rakentamiseksi.

Tumallisen solun perimä koostuu geeneistä ja niiden ulkopuolisista alueista. Suurin osa tumallisen solun geeneistä sijaitsee kromosomeissa. Yhdessä kromosomissa voi olla tuhansia geenejä. Lisäksi mitokondrioissa ja viherhiukkasissa on muutamia kymmeniä geenejä. Tuman kromosomeissa DNA on kiertynyt moninkertaisesti histoniproteiinien ympärille ja kokonaisuudesta käytetään nimitystä kromatiini.

http://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/yleisrakenne/2/

Kaikkien tumallisten eliöiden geenit muodostuvat koodavasta alueesta ja säätelyalueesta. Koodaava alue sisältää informaation proteiinin Valmistamista varten ja säätelyalueen tehtävänä on käynnistää RNA-synteesi.Geenien lisäksi kromosomeissa on monenlaisia geenien ulkopuolisia alueita, joihin kuuluvat mm. erilaiset toistojatkot ja sammuneet geenit sekä transposonit eli virusperäisiä hyppiviä geenejä.

Proteiinit rakennetaan geenien sisältämän informaation mukaisesti. Geeni sisältää informaatiota proteiinin aminohappojärjestyksestä, joka puolestaan määrää kyseisen proteiinin rakenteen.

Proteenin rakennusohje on DNA:n emäsjärjestyksessä. DNA sisältää neljää erilaista emästä.

Lähetti-RNA rakentuu geenin informaation perusteella. Ribosomi rakentaa aminohappoketjun lähetti-RNA:n emäsjärjestyksen perusteella.

http://www.kurrinsuku.net/15

Proteiinin kolmiulotteinen rakenne määräytyy aminohappojärjestyksen perusteella:

• Primaarirakenne
• Aminohappojärjestys
• Sekundaarirakenne
• Primaarirakenne kiertyy tai laskostuu
• Tertiaarirakenne
• Proteiinin kolmiulotteinen rakenne, aminohappoketjut
• Kvartaarirakenne
• Koostuu useammasta aminohappoketjusta

Prioniproteiinin väärä laskostuminen aiheuttaa tappaviaa tauteja. Virheellisesti laskostuneet prioniproteiinit aiheuttavat tarttuvia sairauksia, jotka muistuttavat bakteeri- ja virustauteja. Prionitauteihin kuuluu nautoihin tarttuva hullun lehmän tauti. Sairaan eläimen lihaa syömällä tauti voi tarttua myös ihmiseen.

Geenin ilmentymisestä säädellään eri tavoin.Säätely tapatuu:

1. Geenin aktivoimisen
2. Vaihtoehtoisen silmukoinnin
3. Mikro-RNA:n
4. Lähetti RNA hajottamisen
5. Proteiinien eliniän avulla

Tumallisen solun toiminta on proteiinien yhteistyötä. Proteiinit ovat solujen toiminnan kannalta kaikkein keskeisimpiä molekyylejä. Solun rakentuminen ja toiminta olisivat mahdottomia ilman proteiineja. Solun muoto, sisäinen lujuus, soluliitokset ja mahdolliset liikkeet perustuvat solun sisäiseen tukirankaan, joka on muodostunut proteiineista.

Bakteerisolussa proteiinit valmistuvat nopeasti. Bakteerilla on yksi rengasmainen kromosomi. Sen DNA ei ole pakkautunut läheskään niin tehokkaasti kuin tumallisen solun histoniproteiinien ympärille kiertynyt DNA-ketju, mutta myös bakteerin kromosomissa on DNA:n lisäksi pieniä määriä proteiineja. Bakteerisolun perimä on pieni verrattuna tumallisen solun elämään. Geenit koostuvat säätelyalueesta ja koodaavasta alueesta. Koodaavalla alueella ei ole introneita. Esitumallisilla geenien toimintaan vaikuttaa suuresti niiden elinympäristö. Geenien toiminta riippuu esimerkiksi siitä, kuinka paljon solu on saanut elinympäristöstään tiettyjä hiilihydraatteja tai aminohappoja.

4. Tumallisilla soluilla on samankaltainen perusrakenne

Solun hienorakenne osat:

• Solulima
• Tuman ja soluelinten ulkopuolelle jäävää nestemäinen osa
• Ribosomit
• Pieniä soluelimiä. Koostuvat ribosomaalisesta RNA:sta ja proteiineista. Keskeinen asema proteiinisynteesissa.
• Tuma
• Kromosomit
• Tumajyvänen
• Ribosomeja tuottava alue
• Golgin laite

• Eräät solun valmistamat aineet kootaan ja varastoidaan
• Mitokondrio
• Omaa DNA:ta ja ribosomeja ja lukuisia entsyymejä
• Soluhengitys
• Rakentuu sileästä ulkokalvosta ja pimuttuneesta sisäkalvosta
• Lysomit
• Vain eläin- ja sienisoluissa
• Pieniä kalvorakkuloita.
• Ottavat jäteaineita sekä solun vanhoja ja kuluneita osia
• Keskusjyvänen
• Eläinsolussa
• Osallistuvat tumasukkulan muodostumiseen solunjakautumisen aikana
• Solun tukiranka
• Koostuu erikoisista proteiinisäkeistä
• Säätelee solun rakennetta
• Kalvorakenteet

• Kuljettaa ja valmistaa aineita
• Karkea solulimakalvosto
• Tuotetaan ja muokataan proteiineja
• Sileä solulimakalvosto
• muiden aineiden kuten lipidien muokkaus
• Solukalvo
• Säätelee mitä aineita soluun otetaan ja mitä sieltä poistetaan
• Reseptorimolekyylit tunnistavat viestiaineita
• Peroksisomeja
• kasvi-, sieni- ja eläinsoluissa
• Hajottaa ja pilkkoo yhdisteitä
• Viherhiukkanen
• kasvi- ja leväsoluissa
• Fotosynteesi
• Omaa DNA:ta ja ribosomeja
• Soluseinä
• Kasvisolussa
• Tukee ja estää vaurioitumasta
• Vakuolit
• Hoitavat kasvisolussa lysomien tehtävän
• Aiheuttaa nestejänniyksen solun sisään
• Toimii aineiden varastona

3. Virukset lisääntyvät soluissa

Virus koostuu:

1.  Pintaproteineista
2. Isäntäsolun solukalvoista peräisin olevasta vaipasta
3. Proteiinista muodostunut kuori
4. Perintöaines

Tunnistaminen ja luokittelu

• Muoto
• Perintöaines
• Isäntäeliö

Virus lisääntyy tunkeutumalla soluun ja muuttamalla isäntä solun virustehtaaksi

Virusten perinnöllinen muuntelu on hyvin nopeaa. Viiruksen perinnöllistä muuntelua aiheittavat geenimutaatiot ja rekombinaatio. Koska viruksella on kutakin geeniä vain yksi kappale, ilmenevät myös resessiiviset geenimutaatiot heti.

Viruksen merkitykset

• Aiheuttaa tauteja
• Evoluutiossa lisänneet eliöiden perinnöllistä muuntelua
• Bioteknologiassa apuna geenisiirroissa.

Retro-RNA-viruksen lisääntyminen

1. Retro-RNA-viruksen vaippa on samanlainen kuin isäntäsolun solukalvo. Virus pääsee uuden isäntäsolun sisään sulautumalla isäntäsolun solukalvoon
2. Viruksen RNA käännetään käänteiskopioijaentsyymin avulla kaksinjuosteiseksi DNA:ksi
3. Viruksen DNA liittyy osaksi isäntäsolun tuman DNA:ta, ja solu alkaa tuottaa virus RRNA:ta
4. Osa muodostuneesta RNA:sta toimii uusien virusten perimänä ja osa lähetti-RNA:na, jonka ohjeen mukaan solu muodostaa viruksen proteiineja sekä käänteiiskopioijaentsyymiä
5. Vaipan pintaproteiinit kuljetetaan rakkuloissa uusien virusten kokoamispaikalle
6. Uudet virukset kootaan ja eritetään solusta. Samalla ne saavat ympärilleen vaipan , joka muodostuu isäntäsolun solukalvosta ja viruksen vaipan pintaproteiineista.

Bakteriofagin lisääntyminen

1. BAkteriofagi kiinnittyy häntäsäikeidensä avulla isäntäsolun solukalvolle
2. Bakteorifagi ruiskuttaa DNA:nsa bakteerin solukalvon läpi, muu osa bakteriofagia jää solun ulkopuolelle. Samalla isäntäsolun genomi pilkotaan.
3. Isäntäsolu alkaa tuottaa vain bakteriofagin  proteiineja ja monistaa sen perintöainesta.
4. Kun isäntäsolu on tuottanut tarpeeksi bakteriofagin osia, ne kootaan isäntäsolun sisällä uusiksi bakteriofageiksi
5. Valmiit bakteriofagit erittävät soluun sen soluseinää heikäntävää entsyymiä, ja lopulta isäntäsolu hajoaa ja vapauttaa 100-200 uutta bakteriofagia.

       

2. Mikroskooppisen pienet eliöt ovat mikrobeja

Eliömaailma jaetaan kahteen ryhmään. Ja niissä on yhteensä kuusi kuntaa.

1. Esitumalliset

• Arkit
• Bakteerit

2. Tumalliset

• Alkueliöt eli protoktistit
• Kasvit
• Sienet
• Eläimet

Viruksia ei lasketa eliökuntiin, koska niillä ei ole solurakennetta, omaa aineenvaihduntaa, eivätkä ne pysty lisääntymään itsenäisesti.

Mikrobit ovat mikroskooppisen pieniä eliöitä, jotka eivät näy paljoin silmin. Niihin kuuluvat kaikki bakteerit ja arkit, alkueliöiden kunnasta alkueläimet ja yksisoluiset levät sekä sienten kunnasta hiiva- ja homesienet. Ja myös virukset vaikka niitä ei pidetäkään itsenäisinä eliöinä.

Arkit jaetaan kolmeen ryhmään 

1. Halofiilit, jotka voivat elää niin suolaisessa vedessä, jossa muut eliöt jo kuivuisivat.
2. Metanogeenejä eli metaania muodostavia arkkeja. Ne pystyvät elämään ainoastaan hapettomissa oloissa.
3. Termofiilit sietävät hyvin korkeita lämpötiloja.

Bakteerien rekombinaatio tavat:

1. Bakteeri saa geemnejä kuelleelta bakteerilta (transformaatio)
2. Bakteeri saa geenejä elävältä bakteerilta (konjugaatio)
3. Bakteeri saa geenejä bakteriofagilta (transduktio

Bakteriofagi= Bakteerissa lisääntyvä virus.

7. Bakteerit lisääntyvät nopeasti ja suvuttomasti. Ne pystyvät lisääntymään nopeasti ja myös sitä kautta kehittymään ja sopeutumaan.

1. Bioteknologiassa hyödynnetään eliöitä tai niiden osia

Bioteknologiaa sovelletaan monilla aloilla

-Jalostusbioteknologia

• Kasvinjalostus
• Elänjalostus
• Muuntogeeniset viljelykasvit
• Maa- ja metsätaloussovellukset

-Teollinen bioteknologia

• Mikrobeja hyödyntävät teolliset prosessit
• Entsyymit

-Terveydenhuollon sovellukset

• Lääkkeet
• Uudet hoitomuodot
• Rokotteet
• Diagnostiikka
• Biomateriaalit

Elintarvikebioteknologia

• Elintarvikkeet
• Terveysvaikutteiset elintarvikkeet
• GM-ruoka

-Ympäristösovellukset

• Ympäristöystävälliset teollisuuden prosessit
• Biopolttoaineet
• Biojätteiden käsittely

Tärkein oppimani asia oli kestävän keityksen ulottuvuudet.

1. Ekologisesti kestävä tulevaisuus

• Uusiutuvien luonnonvarojen käyttö biopolttoaineiden tuottamiseen
• Jätteiden määrän vähentäminen
• Myrkkyjen hajottaminen
• Ympäristöystävillisempien viljelymenetelmien kehittäminen
• Geneettisen monimuotoisuuden vaaliminen 

2. Taloudellisesti kestävä tulevaisuus

• Luonnonvarojen riittävyyden turvaaminen
• Tuotantokustannusten pienentäminen
• Tuottavamman maatalouden kehittäminen

3. Sosiaalisesti kestävä tulevaisuus

• Riittävä tja taloudellisesti kannattava ravinnon tuotanto koko maapallolle
• Ruuan laadun parantaminen, erityisesti tiettyjen puutostautien parantaminen ruuan laadun avulla
• Rokotteiden ja muiden terveyttä edistävien tuotteiden kehittäminen
• Suuria väestöryhmiä koskettavien tartuntatautien torjunta

4. Kulttuurisesti kestävä tulevaisuus

• Alkuperäiskansojen tietämys ja omistusoikeus omiin luonnonvaroihinsa

Proteomiikka=Proteiineja tutkiva tutkimusala.

1.

a)1

b)4

c)6

d)2

e)3

f)5